harmio

Katso artikkeli Harmio Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

harmio (3)

1. (erityisesti) harmioiden sukuun kuuluva Berteroa incana^[1]; Suomeen laji lienee saapunut 1800-luvun puolivälissä^[2]
2. (yleisesti) mikä tahansa harmioiden suvun (Berteroa) kasvi

Ääntäminen

• IPA: /ˈhɑrmio/
• tavutus: har‧mi‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	harmio	harmiot
genetiivi	harmion	harmioiden harmioitten
partitiivi	harmiota	harmioita
akkusatiivi	harmio; harmion	harmiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	harmiossa	harmioissa
elatiivi	harmiosta	harmioista
illatiivi	harmioon	harmioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	harmiolla	harmioilla
ablatiivi	harmiolta	harmioilta
allatiivi	harmiolle	harmioille
muut sijamuodot
essiivi	harmiona	harmioina
translatiivi	harmioksi	harmioiksi
abessiivi	harmiotta	harmioitta
instruktiivi	–	harmioin
komitatiivi	–	harmioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	harmio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

adjektiivi harmaa + johdin -io; Elias Lönnrotin luoma oppitekoinen sana tietellisen nimen incana (latinan incanus ’harmaa’) pohjalta.^[3] Nimitys johtuu kasvin tähtikarvojen valkoisenharmaista lehdistä^[2].

Käännökset

1. Berteroa incana

ruotsi: sandvita

2. Berteroa-suvun jäsen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

• harmio Kielitoimiston sanakirjassa