herjaus

Suomi

Substantiivi

herjaus (39)

1. herja, loukkaus, riena, alentava tai halventava kommentti

   "Johtajaan kohdistuvia herjauksia katsotaan aika vinoon," sanoi alempi esimies alaiselleen.

2. edellisen tekeminen, herjaaminen
3. (historia, oikeustiede) aikaisemmin käytössä ollut kunnianloukkausrikoksiin sisältynyt rikosnimike, jonka alaiseen tekoon syyllistyi se, joka perusteettomasti nimesi toisen syypääksi rikokseen; voitiin tuomita myös tuottamuksellisena

Ääntäminen

• IPA: /ˈherjɑus/ tai /ˈherjɑu̯s/
• tavutus: her‧ja‧us / her‧jaus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	herjaus	herjaukset
genetiivi	herjauksen	herjausten herjauksien
partitiivi	herjausta	herjauksia
akkusatiivi	herjaus; herjauksen	herjaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	herjauksessa	herjauksissa
elatiivi	herjauksesta	herjauksista
illatiivi	herjaukseen	herjauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	herjauksella	herjauksilla
ablatiivi	herjaukselta	herjauksilta
allatiivi	herjaukselle	herjauksille
muut sijamuodot
essiivi	herjauksena	herjauksina
translatiivi	herjaukseksi	herjauksiksi
abessiivi	herjauksetta	herjauksitta
instruktiivi	–	herjauksin
komitatiivi	–	herjauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	herjaukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	herjaus-

Etymologia

• teonnimi verbistä herjata

Liittyvät sanat

• parjaus, panettelu

Vieruskäsitteet

• solvaus

Aiheesta muualla

• herjaus Kielitoimiston sanakirjassa