ihra

Katso artikkeli Ihra Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

ihra (9)

1. sian rasva, vrt. tali

Ääntäminen

• IPA: /ˈihrɑ/
• tavutus: ih‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ihra	ihrat
genetiivi	ihran	ihrojen (ihrain)
partitiivi	ihraa	ihroja
akkusatiivi	ihra; ihran	ihrat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ihrassa	ihroissa
elatiivi	ihrasta	ihroista
illatiivi	ihraan	ihroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ihralla	ihroilla
ablatiivi	ihralta	ihroilta
allatiivi	ihralle	ihroille
muut sijamuodot
essiivi	ihrana	ihroina
translatiivi	ihraksi	ihroiksi
abessiivi	ihratta	ihroitta
instruktiivi	–	ihroin
komitatiivi	–	ihroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ihra-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

Sanalle löytyy vastineita itäisistä lähisukukielistä ja se on vanha germaaninen laina.^[1] Ensimmäinen suomenkielinen kirjallinen maininta sanasta on vuodelta 1637 Ericus Schroderuksen tulkkisanakirjassa Lexicon Latino-Scondicum.^[2]

Käännökset

1. sian rasva

englanti: lard inarinsaame: pyeidi ranska: panne, (laardi) saindoux

ruotsi: ister saksa: Schmalz, Schmer viro: searasv

Liittyvät sanat

• ihrainen
• laardi
• läski
• rasva
• silava
• tali
• traani
• sisälmykset

Yhdyssanat

• ihraleuka
• ihramaha
• ihrapallo

Aiheesta muualla

• ihra Kielitoimiston sanakirjassa