infimum

Suomi

Substantiivi

infimum (5)

1. (matematiikka) suurin alaraja; suurin arvo, joka on kaikkia joukon alkioita pienempi tai yhtä suuri kuin sen pienin alkio

   Avoimen välin X = ]2,6[ infimum inf X = 2. Joukon {1, 2, 3} infimum on 1.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	infimum	infimumit
genetiivi	infimumin	infimumien (infimumein)
partitiivi	infimumia	infimumeja
akkusatiivi	infimum; infimumin	infimumit
sisäpaikallissijat
inessiivi	infimumissa	infimumeissa
elatiivi	infimumista	infimumeista
illatiivi	infimumiin	infimumeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	infimumilla	infimumeilla
ablatiivi	infimumilta	infimumeilta
allatiivi	infimumille	infimumeille
muut sijamuodot
essiivi	infimumina	infimumeina
translatiivi	infimumiksi	infimumeiksi
abessiivi	infimumitta	infimumeitta
instruktiivi	–	infimumein
komitatiivi	–	infimumeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	infimumi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. suurin alaraja

englanti: infimum, greatest lower bound

Liittyvät sanat

• minimi

Synonyymit

• (lyhenne) inf

Vastakohdat

• supremum