supremum

Suomi

Substantiivi

supremum (5)

1. (matematiikka) pienin yläraja; pienin alkio, joka on kaikkia joukon alkioita suurempi tai yhtä suuri kuin sen suurin alkio

   Avoimen välin X = ]2,6[ supremum sup X = 6. Suljetun välin [1,3] supremum on 3.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	supremum	supremumit
genetiivi	supremumin	supremumien (supremumein)
partitiivi	supremumia	supremumeja
akkusatiivi	supremum; supremumin	supremumit
sisäpaikallissijat
inessiivi	supremumissa	supremumeissa
elatiivi	supremumista	supremumeista
illatiivi	supremumiin	supremumeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	supremumilla	supremumeilla
ablatiivi	supremumilta	supremumeilta
allatiivi	supremumille	supremumeille
muut sijamuodot
essiivi	supremumina	supremumeina
translatiivi	supremumiksi	supremumeiksi
abessiivi	supremumitta	supremumeitta
instruktiivi	–	supremumein
komitatiivi	–	supremumeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	supremumi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. pienin yläraja

englanti: supremum

Liittyvät sanat

• maksimi

Synonyymit

• (lyhenne) sup

Vastakohdat

• infimum