jano
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
jano (1)
- yleensä nestevajauksen aiheuttama tarve juoda; se, että janottaa
- Minun on jano, toisitko lasin vettä?
- (kuvaannollisesti) voimakas halu, kaipaus, himo
- Elämän jano ei sammu.
- vallanjano, kostonjano
Ääntäminen
- IPA: /ˈjɑno/
- tavutus: ja‧no
Taivutus
Etymologia
Sanalla on vastineita suomen lähisukukielissä esimerkiksi karjalan jano, vatjan jano ja viron janu, mutta sanan alkuperää ei tunneta[1] Suomen kirjakielessä sana esiintyi jo 1540-luvulla tehdyssä Upsalan evankeliumikirjan käsikirjoituskatkelmassa ja 1544 julkaistussa Mikael Agricolan Rucouskiriassa.[2]
Käännökset
1. nestevajauksen aiheuttama tarve juoda
Liittyvät sanat
Johdokset
Yhdyssanat
elämänjano, janojuoma, janontunne, tiedonjano, vallanjano
Aiheesta muualla
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads