jano

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

jano (1)

  1. yleensä nestevajauksen aiheuttama tarve juoda; se, että janottaa
    Minun on jano, toisitko lasin vettä?
  2. (kuvaannollisesti) voimakas halu, kaipaus, himo
    Elämän jano ei sammu.
    vallanjano, kostonjano

Ääntäminen

  • IPA: /ˈjɑno/
  • tavutus: ja‧no

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

Sanalla on vastineita suomen lähisukukielissä esimerkiksi karjalan jano, vatjan jano ja viron janu, mutta sanan alkuperää ei tunneta[1] Suomen kirjakielessä sana esiintyi jo 1540-luvulla tehdyssä Upsalan evankeliumikirjan käsikirjoituskatkelmassa ja 1544 julkaistussa Mikael Agricolan Rucouskiriassa.[2]

Käännökset

Liittyvät sanat

Johdokset
Yhdyssanat

elämänjano, janojuoma, janontunne, tiedonjano, vallanjano

Aiheesta muualla

  • jano Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 41, 3573 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads