kaavio

Suomi

Substantiivi

kaavio (3)

1. kaaviokuva, kaavamainen esitys jostakin

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑːʋio/
• tavutus: kaa‧vi‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kaavio	kaaviot
genetiivi	kaavion	kaavioiden kaavioitten
partitiivi	kaaviota	kaavioita
akkusatiivi	kaavio; kaavion	kaaviot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kaaviossa	kaavioissa
elatiivi	kaaviosta	kaavioista
illatiivi	kaavioon	kaavioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kaaviolla	kaavioilla
ablatiivi	kaaviolta	kaavioilta
allatiivi	kaaviolle	kaavioille
muut sijamuodot
essiivi	kaaviona	kaavioina
translatiivi	kaavioksi	kaavioiksi
abessiivi	kaaviotta	kaavioitta
instruktiivi	–	kaavioin
komitatiivi	–	kaavioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kaavio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• Luultavasti Gustaf Renvallin luoma uudissana -io-johdos sanasta kaava^[1]

Käännökset

1. kaaviokuva, kaavamainen esitys jostakin

englanti: diagram, chart, figure, schema

unkari: minta, sablon, ábra, diagram

Liittyvät sanat

• kaava
• diagrammi

Johdokset

• verbit: kaavioida

Yhdyssanat

kaaviokuva, kaaviopiirros, kytkentäkaavio, lohkokaavio, organisaatiokaavio, palkkikaavio, pyramidikaavio, vaihdekaavio, vuokaavio

Aiheesta muualla

• kaavio Kielitoimiston sanakirjassa
• kaavio Tieteen termipankissa