kanto
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
- tyvestä kaadetun tai katkenneen puun tynkä, puunkanto
- Lumisina talvina justeerilla puut jouduttiin kaatamaan pitkään kantoon.
- Monesti tuulenkaadot keikahtavat kantoineen kaikkineen.
Ääntäminen
- IPA: /ˈkɑnt̪o/
- tavutus: kan‧to
Taivutus
Etymologia
Sanan alkuperä on epäselvä. Sillä on vastineita pohjoissaamessa (guoddo), ersässä (kando) ja mokšassa (kando). Se saattaa olla yhteistä alkuperää kanta-sanan kanssa.[1]
Käännökset
1. tyvestä kaadetun tai kaatuneen puun tynkä
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: kantoinen
- substantiivit: kannikko
Yhdyssanat
kannonnosto, kannonnokka, kannonpää, kantohinta, kantojyrsin, kantopelto, kantopiiri, kantopommi, kantopuu, kantoraha, kantoryhmä, kantosieni, kantovesa, lahokanto, puunkanto, tervaskanto
Idiomit
- olla kantona kaskessa
- olla ongelmakohta tai este jonkin suhteen
Substantiivi
- kantamisen toteutus
- Pianon kannossa selvitään kantokahvoilla, mutta flyygeli vaatii kantohihnoja.
- ottaa kantoon
Etymologia
Käännökset
1. kantamisen toteutus
|
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
- akankanto, ennakonkanto, eukonkanto, hankikanto, jälkikanto, kantoaalto, kantoaika, kantohihna, kantojuhta, kantokahva, kantokerros, kantokori, kantokotelo, kantokuorma, kantokyky, kantokykyluokka, kantolaukku, kantoliina, kantomatka, kantomies, kantopaarit, kantopiiri, kantoraketti, kantoryhmä, kantosiipi, kantosiipialus, kantotaso, kantotuoli, kantovesi, kantoväline, laatikkoonkanto, luukkuunkanto, rästikanto, tullinkanto, vedenkanto, veronkanto
Aiheesta muualla
- kanto Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
kanto
- (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan puhekielinen imperfekti verbistä kantaa
Liittyvät sanat
Synonyymit
- (yleiskieltä) kantoi
Remove ads
Esperanto
Substantiivi
kanto
Etymologia
- kantasanasta kanti ja substantiivin päätteestä -o
- (kant+o ← kant+i)
Liittyvät sanat
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads