kosio

Suomi

Substantiivi

kosio (3)

1. kosiminen, kosinta

   kosiomatka

   mennä kosioille

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kosio	kosiot
genetiivi	kosion	kosioiden kosioitten
partitiivi	kosiota	kosioita
akkusatiivi	kosio; kosion	kosiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kosiossa	kosioissa
elatiivi	kosiosta	kosioista
illatiivi	kosioon	kosioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kosiolla	kosioilla
ablatiivi	kosiolta	kosioilta
allatiivi	kosiolle	kosioille
muut sijamuodot
essiivi	kosiona	kosioina
translatiivi	kosioksi	kosioiksi
abessiivi	kosiotta	kosioitta
instruktiivi	–	kosioin
komitatiivi	–	kosioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kosio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kosia + johdin -io

Kroatia

Verbi

kosio

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfektin maskuliini verbistä kositi