kuvio
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
kuvio (3)
- usein symmetrinen ja toistuva graafinen esitys, joka mahdollisesti muodostaa jonkinlaisen hahmon
- ääriviivojensa määrittämä abstrakti muoto
- kasvupaikaltaan ja puustoltaan yhtenäinen metsän osa; metsikkökuvio
- jokin vakioitu ja toistuva liikerata
- (toistuva) sävelkulku, sävelkuvio, lyhyt yhtenäinen säveljakso
- puhetaidollinen koukero
- (kuvaannollisesti, monikossa) ihmiset tapoineen ja tekemisineen, piirit, ympyrät
- olla mukana kuvioissa
- Kuviot ovat täällä muuttuneet.
Ääntäminen
- IPA: /ˈkuʋio/
- tavutus: ku‧vi‧o
Taivutus
Etymologia
Käännökset
1. usein symmetrinen ja toistuva graafinen esitys, joka mahdollisesti muodostaa jonkinlaisen hahmon
Liittyvät sanat
Johdokset
- adjektiivit: kuvioinen, kuviollinen
- verbit: kuvioida
Yhdyssanat
airutkuvio, askelkuvio, avaruuskuvio, bassokuvio, fraktaalikuvio, kalanruotokuvio, kašmirkuvio, kohokuvio, koristekuvio, korukuvio, kukkakuvio, kukonaskelkuvio, kuvioaihe, kuvioammunta, kuviokangas, kuviokellunta, kuviokoko, kuviokyntö, kuviolaulu, kuvioneule, kuviosaha, kuviotaulu, laatikko-janakuvio, maastokuvio, pitsikuvio, ruusukuvio, rytmikuvio, sahanteräkuvio, sormenjälkikuvio, suuntakuvio, syömäkuvio, tasokuvio, tunnuskuvio, tähtikuvio, voimakuvio
Aiheesta muualla
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads