loukko

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

loukko (1-A)

  1. syrjäinen paikka tai seutu, perukka, nurkka, kulmakunta
  2. huoneen nurkkaus
    Silloin vaunun loukosta, herrasmiesten joukosta, hidalgo nyt esiin astuu... (Reino Helismaa: Meksikon pikajuna, 1949.)
    Uuninloukosta löytyi sopiva oleskelusoppi.
  3. (virheellisesti) loukku (epämiellyttävä tai mahdollisesti vaarallinen paikka, josta ei pääse pois)

Ääntäminen

  • IPA: /ˈlou̯kːo/
  • tavutus: louk‧ko

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

Sanan alkuperä on epäselvä. Vastineita lähisukukielissä: karjalan loukko, lyydin louk ja viron lõugas. Myös etäsukukielistä on esitetty vastineita (unkarin lyuk, marin luk ’nurkka, mutka’), mutta näiden yhteys sanaan on epävarmaa.[1]

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • loukko Kielitoimiston sanakirjassa
Remove ads

Viitteet

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads