lunetti

Suomi

Katso artikkeli Lunetti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

lunetti (5-C)

1. (arkkitehtuuri, taidehistoria) seinään sijoitettu ympyrän segmentin, varsinkin puoliympyrän, muotoinen kuvio tai koristeellinen rakenne
2. (sodankäynti, historia) alun perin puoliympyrän, sittemmin murretun kolmion muotoinen takaa avoin linnoite

Ääntäminen

• IPA: /ˈlunet̪ːi/
• tavutus: lu‧net‧ti

Etymologia

• ruotsin sanasta lunett < ranskan sanasta lunette (diminutiivijohdos sanasta lune (’kuu’)

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lunetti	lunetit
genetiivi	lunetin	lunettien (lunettein)
partitiivi	lunettia	lunetteja
akkusatiivi	lunetti; lunetin	lunetit
sisäpaikallissijat
inessiivi	lunetissa	luneteissa
elatiivi	lunetista	luneteista
illatiivi	lunettiin	lunetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lunetilla	luneteilla
ablatiivi	lunetilta	luneteilta
allatiivi	lunetille	luneteille
muut sijamuodot
essiivi	lunettina	lunetteina
translatiivi	lunetiksi	luneteiksi
abessiivi	lunetitta	luneteitta
instruktiivi	–	lunetein
komitatiivi	–	lunetteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	luneti-
vahva vartalo	lunetti-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. seinään sijoitettu, varsinkin puoliympyrän muotoinen kuvio tai rakenne

englanti: lunette

ranska: lunette f.

2. puoliympyrän tai murretun kolmion muotoinen takaa avoin linnoite

englanti: lunette ranska: lunette f.

venäjä: люнет m.

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• lynetti