luo

Kansainvälinen

Lyhenne

luo

1. luon kielitunnus (kolmikirjaiminen, ISO 639-2)^[1]

Suomi

Postpositio

luo (+ genetiivi)

1. jonkin välittömään läheisyyteen

   Mene sen kiven luo!

2. tykö

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯/
• tavutus: luo

Taivutus

Nykykielessä: luo ~ luokse : luona : luota (=latiivi ~ translatiivi : lokatiivi : separatiivi)

Käännökset

1. jonkin välittömään läheisyyteen

turkki: başına

Aiheesta muualla

• luo Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

luo
Kielikoodit
ISO 639-1:	–
ISO 639-2:	–
ISO 639-3:	luo
Wikisanakirja
Aineisto:	Luon kieli

luo (18)

1. luojen kansanryhmään kuuluva henkilö
2. mikä tahansa edellisten lähinnä eteläisen Sudanin ja eteläisen Kenian välisellä alueella käyttämistä luo-kieliin kuuluvista kielistä
3. edellisiin kuuluva dholuon murre, jota käytetään lähinnä Keniassa, Tansaniassa ja Kongon demokraattisessa tasavallassa
4. eräs edellisiin kuulumaton luokittelematon, lähes sammunut kieli Kamerunissa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luo	luot
genetiivi	luon	luoiden luoitten
partitiivi	luota	luoita
akkusatiivi	luo; luon	luot
sisäpaikallissijat
inessiivi	luossa	luoissa
elatiivi	luosta	luoista
illatiivi	luohon	luoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luolla	luoilla
ablatiivi	luolta	luoilta
allatiivi	luolle	luoille
muut sijamuodot
essiivi	luona	luoina
translatiivi	luoksi	luoiksi
abessiivi	luotta	luoitta
instruktiivi	–	luoin
komitatiivi	–	luoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	luo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kieli

englanti: Luo

swahili: kiluo

2. kansa

englanti: Luo

Verbi

luo

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä luoda
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä luoda
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä luoda
4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä luoda