luopio

Suomi

Substantiivi

luopio (3)

1. henkilö, joka on luopunut uskosta, ideologiasta tai edustamastaan järjestöstä tai organisaatiosta sopimattomasti

   Pastora yritti päästä maansa presidentiksi, vaikka juhlitusta sankarista on ehtinyt tulla monien hylkäämä luopio. (yle.fi)

   Maailman suurimmassa eläinaktivistien järjestössä PETA:ssa on iso joukko pettyneitä jäseniä, joiden mielestä Naomi Campbell on tyhjäpäinen luopio. (hs.fi)

2. (raamatullinen) henkilö, joka on luopunut suhteestaan Jumalaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈluo̯pio/
• tavutus: luo‧pi‧o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	luopio	luopiot
genetiivi	luopion	luopioiden luopioitten
partitiivi	luopiota	luopioita
akkusatiivi	luopio; luopion	luopiot
sisäpaikallissijat
inessiivi	luopiossa	luopioissa
elatiivi	luopiosta	luopioista
illatiivi	luopioon	luopioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	luopiolla	luopioilla
ablatiivi	luopiolta	luopioilta
allatiivi	luopiolle	luopioille
muut sijamuodot
essiivi	luopiona	luopioina
translatiivi	luopioksi	luopioiksi
abessiivi	luopiotta	luopioitta
instruktiivi	–	luopioin
komitatiivi	–	luopioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	luopio-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

oppitekoinen johdos; verbi luopua + johdin -io^[1][2]

Käännökset

1. henkilö, joka on luopunut jostakin sopimattomasti

englanti: renegade; apostate espanja: renegado m., apóstata m., f. italia: rinnegato m., apostata m. ranska: renégat m., traître m., transfuge m., apostat m.

ruotsi: avfälling saksa: Abfällig m., Abfälliger f., Abtrünnig m., Abtrünniger f., Renegat m., Apostat m., Verleugner m. viro: renegaat

Liittyvät sanat

Synonyymit

• renegaatti

Lainaukset

Ps. 25:3.

Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään.

Aiheesta muualla

• luopio Kielitoimiston sanakirjassa