maski

Suomi

Substantiivi

maski (5)

1. (arkikieltä) naamari
2. näyttelijän kasvoille asetettava ehostus, jolla hänet saadaan kulloisenkin roolihahmonsa näköiseksi
3. (arkikieltä) kasvojen suojaksi tai ehosteeksi levitettävä voide, meikki
4. (urheilu, epämuodollinen) joukkuepeleissä maalivahdin eteen näköesteeksi asettuneet pelaajat

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑski/
• tavutus: mas‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maski	maskit
genetiivi	maskin	maskien (maskein)
partitiivi	maskia	maskeja
akkusatiivi	maski; maskin	maskit
sisäpaikallissijat
inessiivi	maskissa	maskeissa
elatiivi	maskista	maskeista
illatiivi	maskiin	maskeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	maskilla	maskeilla
ablatiivi	maskilta	maskeilta
allatiivi	maskille	maskeille
muut sijamuodot
essiivi	maskina	maskeina
translatiivi	maskiksi	maskeiksi
abessiivi	maskitta	maskeitta
instruktiivi	–	maskein
komitatiivi	–	maskeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	maski-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• maskeerata, maskeeraaja

Yhdyssanat

• hitsausmaski
• kasvomaski
• maskipakko

Aiheesta muualla

• maski Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

maski

1. yksikön datiivimuoto sanasta maska
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta maska
3. monikon genetiivimuoto sanasta maska