murha
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
murha (10)
- tahallinen, suunniteltu hengen riisto toiselta ihmiseltä
- Olof Palmen murha
- (oikeustiede) vakaasti harkiten, erityisen julmalla tai raa'alla tavalla, vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tehty toisen ihmisen tappo tai järjestystä tai turvallisuutta ylläpitämässä olevan virkamiehen tappo
- Hän tuomittiin murhasta elinkautiseen.
Ääntäminen
- IPA: /ˈmurhɑ/
- tavutus: mur‧ha
Taivutus
Etymologia
vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
1. tahallinen, suunniteltu hengen riisto toiselta ihmiseltä
|
Liittyvät sanat
Vieruskäsitteet
Johdokset
- adjektiivit: murhaava
- adverbit: murhaavasti
- substantiivit: murhaaja
- verbit: murhata, murhauttaa
Yhdyssanat
armomurha, himomurha, häpeämurha, itsemurha, joukkomurha, kansanmurha, kostomurha, massamurha, miesmurha, murha-ase, murhajuttu, murhamies, murhanhimo, murhanhimoinen, murhapaikka, murhapolttaja, murhapoltto, murharyhmä, murhatutkinta, murhayritys, myrkytysmurha, oikeusmurha, palkkamurha, rituaalimurha, ryöstömurha, salamurha, salamurhaaja, sarjamurha, sarjamurhaaja, seksuaalimurha
Aiheesta muualla
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads