ote

Suomi

Substantiivi

ote (48-C)

1. tarttuminen, kiinni pitäminen
2. menettelytapa

   käyttää kovia otteita

3. dokumentista tai tietokannasta otettu osan jäljennös

   ote talonkirjasta

   tiliote

4. kerta

   joutui pariinkin otteeseen kuultavaksi asiasta

Ääntäminen

• IPA: [ˈo̞t̪e̞]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ote	otteet
genetiivi	otteen	otteiden otteitten
partitiivi	otetta	otteita
akkusatiivi	ote; otteen	otteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	otteessa	otteissa
elatiivi	otteesta	otteista
illatiivi	otteeseen	otteisiin otteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	otteella	otteilla
ablatiivi	otteelta	otteilta
allatiivi	otteelle	otteille
muut sijamuodot
essiivi	otteena	otteina
translatiivi	otteeksi	otteiksi
abessiivi	otteetta	otteitta
instruktiivi	–	ottein
komitatiivi	–	otteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ottee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	otet-

Etymologia

• verbi ottaa (heikko vartalo ota- ) + johdin -e

Käännökset

1. tarttuminen

englanti: grip, grasp, grab ranska: prise f. ruotsi: tag

saksa: Griff m. turkki: tutuş venäjä: хватка

Liittyvät sanat

• otanta
• otteittain
• otos

Yhdyssanat

kivääriote, kuristusote, käsiote, myötäote, nimikirjanote, niskaote, opintosuoritusote, otelauta, otenauha, oteääni, painiote, peliote, pihtiote, pinsettiote, pöytäkirjanote, ranneote, rekisteriote, ristiote, ristivyöote, tanssiote, tiliote, vastaote, vuoro-ote, yliote

Aiheesta muualla

• ote Kielitoimiston sanakirjassa