palturi

Suomi

Substantiivi

palturi (6)

1. (arkikieltä) perätön puhe

   puhua palturia

2. palturitupakka, kessu

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑlt̪uri/
• tavutus: pal‧tu‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	palturi	palturit
genetiivi	palturin	palturien paltureiden paltureitten
partitiivi	palturia	paltureita paltureja
akkusatiivi	palturi; palturin	palturit
sisäpaikallissijat
inessiivi	palturissa	paltureissa
elatiivi	palturista	paltureista
illatiivi	palturiin	paltureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	palturilla	paltureilla
ablatiivi	palturilta	paltureilta
allatiivi	palturille	paltureille
muut sijamuodot
essiivi	palturina	paltureina
translatiivi	palturiksi	paltureiksi
abessiivi	palturitta	paltureitta
instruktiivi	–	palturein
komitatiivi	–	paltureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	palturi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin sanasta palttobak, vaikutusta on ollut myös sanoilla pallra, paldra;^[1] Katso myös palturitupakka.

Liittyvät sanat

Synonyymit

[1] perätön puhe:

• hevonkukku
• (alatyyliä) hevonpaska
• hölynpöly
• kukku
• luikuri
• lööperi
• (alatyyliä) paska
• potaska
• pöty

Yhdyssanat

• palturitupakka

Aiheesta muualla

• palturi Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 938 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa