paprika
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
paprika (12)
- (yleisesti) mikä tahansa paprikoiden sukuun (Capsicum) kuuluva koisokasvien laji tai sellaisen yksilö; Luonnonvaraisia ja viljeltyjä lajikkeita on runsaasti.
- (erityisesti) edellisiin kuuluva laji Capsicum annuum tai sen yksilö, Suomessa erityisesti sen makeat ja miedonmakuiset lajikkeet vihanneshedelmänä käytettynä ruoanlaittoon, kun taas tulisia lajikkeita nimitetään chiliksi ja käytetään mausteena.
- eräistä paprikan lajikkeista kuivattuna jauhamalla saatava mauste
Ääntäminen
- IPA: /ˈpɑprikɑ/
- tavutus: pap‧ri‧ka
Taivutus
Etymologia
- unkarin kautta[1]
Käännökset
1. Capsicum annuum
|
|
Liittyvät sanat
- espanjanpippuri, turkinpippuri
- täytetty paprika
Yhdyssanat
Aiheesta muualla
- paprika Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 5181 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Englanti
Substantiivi
paprika (ei monikkoa)
Huomautukset
- paprika vihanneksena on englanniksi pepper ( ← sweet pepper, bell pepper; vrt. chili pepper)
Ranska
Substantiivi
paprika m.
Liittyvät sanat
Ruotsi
Substantiivi
paprika yl. (1) (yks. määr. paprikan [luo], mon. epämäär. paprikor [luo], mon. määr. paprikorna [luo])
Aiheesta muualla
- paprika Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Unkari
Substantiivi
paprika
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads