puntari

Suomi

Substantiivi

puntari (6)

1. käsin kannateltava vaaka, jossa joko tukipiste tai vastapaino on siirrettävä
2. ilmapuntari

Ääntäminen

• IPA: /ˈpunt̪ɑri/
• tavutus: pun‧ta‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	puntari	puntarit
genetiivi	puntarin	puntarien puntareiden puntareitten
partitiivi	puntaria	puntareita puntareja
akkusatiivi	puntari; puntarin	puntarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	puntarissa	puntareissa
elatiivi	puntarista	puntareista
illatiivi	puntariin	puntareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	puntarilla	puntareilla
ablatiivi	puntarilta	puntareilta
allatiivi	puntarille	puntareille
muut sijamuodot
essiivi	puntarina	puntareina
translatiivi	puntariksi	puntareiksi
abessiivi	puntaritta	puntareitta
instruktiivi	–	puntarein
komitatiivi	–	puntareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	puntari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

skandinaavinen laina{ << keskiajan latinan sanasta pandarium, johdos sanasta pondo^[1]

Käännökset

1. punnusvaaka

englanti: steelyard espanja: balanza romana f. hollanti: weeghaak italia: stadera f.

portugali: balança romana f. ranska: peson m. ruotsi: besman, (kädessä kannateltava) handvåg

2. ilmapuntari

Ks. ilmapuntari

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (vaaka) punnusvaaka, (kädessä kannateltava) käsivaaka
• (ilmapuntari) barometri

Johdokset

• verbit: puntaroida

Sanueen sanat

• substantiivit: punta

Yhdyssanat

• ilmapuntari

Aiheesta muualla

• puntari Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 192 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa