rekka

Suomi

Substantiivi

rekka (9-A)

Katso artikkeli Rekka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. puiden kuljetukseen käytetty hevosella vedettävä parireki
2. kuorma-auton ja perävaunun yhdistelmä
3. umpikorinen kuorma-auto
4. (slangia, ammatti-) kuorma-auton puoliperävaunu, irtoperä
5. (slangia, ammatti-) kuorma-auton ja puoliperävaunun yhdistelmä
6. (arkikieltä) ennätys, enkka
7. (murteellinen) roju, rääsy, rikkinäinen esine

Ääntäminen

• IPA: /ˈrekːɑ/
• tavutus: rek‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rekka	rekat
genetiivi	rekan	rekkojen (rekkain)
partitiivi	rekkaa	rekkoja
akkusatiivi	rekka; rekan	rekat
sisäpaikallissijat
inessiivi	rekassa	rekoissa
elatiivi	rekasta	rekoista
illatiivi	rekkaan	rekkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rekalla	rekoilla
ablatiivi	rekalta	rekoilta
allatiivi	rekalle	rekoille
muut sijamuodot
essiivi	rekkana	rekkoina
translatiivi	rekaksi	rekoiksi
abessiivi	rekatta	rekoitta
instruktiivi	–	rekoin
komitatiivi	–	rekkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	reka-
vahva vartalo	rekka-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

ruotsin sanasta räck (murteissa räcke, räcka) < keskialasaksan reck, recke, saksan sanasta Reck; ks. myös rekki^[1]

Käännökset

2. umpikorinen kuorma-auto

kreikka: νταλίκα latgalli: pusdakabe f., vazumnīks m., autoviļcīņs m.

ruotsi: långtradare

Liittyvät sanat

• pankko
• perävaunu

Synonyymit

• rekka-auto

Johdokset

• substantiivit: rekallinen

Yhdyssanat

moduulirekka, pankkorekka, rekka-auto, rekkajono, rekkakuski, rekkalesbo, rekkamies, ruokarekka

Aiheesta muualla

• rekka Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4164 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa