riesa

Suomi

Substantiivi

riesa (9)

1. harmi, kiusa

   olla riesana

Ääntäminen

• IPA: /ˈrie̯sɑ/
• tavutus: rie‧sa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	riesa	riesat
genetiivi	riesan	riesojen (riesain)
partitiivi	riesaa	riesoja
akkusatiivi	riesa; riesan	riesat
sisäpaikallissijat
inessiivi	riesassa	riesoissa
elatiivi	riesasta	riesoista
illatiivi	riesaan	riesoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	riesalla	riesoilla
ablatiivi	riesalta	riesoilta
allatiivi	riesalle	riesoille
muut sijamuodot
essiivi	riesana	riesoina
translatiivi	riesaksi	riesoiksi
abessiivi	riesatta	riesoitta
instruktiivi	–	riesoin
komitatiivi	–	riesoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	riesa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

< venäjä^[1]

Aiheesta muualla

• riesa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 509 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa