rike

Suomi

Substantiivi

rike (48-A)

1. vähäinen rikkomus, erehdys

Ääntäminen

• IPA: /ˈrikeˣ/
• tavutus: ri‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rike	rikkeet
genetiivi	rikkeen	rikkeiden rikkeitten
partitiivi	rikettä	rikkeitä
akkusatiivi	rike; rikkeen	rikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	rikkeessä	rikkeissä
elatiivi	rikkeestä	rikkeistä
illatiivi	rikkeeseen	rikkeisiin rikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rikkeellä	rikkeillä
ablatiivi	rikkeeltä	rikkeiltä
allatiivi	rikkeelle	rikkeille
muut sijamuodot
essiivi	rikkeenä	rikkeinä
translatiivi	rikkeeksi	rikkeiksi
abessiivi	rikkeettä	rikkeittä
instruktiivi	–	rikkein
komitatiivi	–	rikkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rikkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	riket-

Etymologia

johdos sanasta rikkoa^[1]

Käännökset

1. vähäinen rikkomus

englanti: misdemeanor, infraction, minor offence

Liittyvät sanat

• rikkomus

Vieruskäsitteet

• rikos

Johdokset

• adjektiivit: rikkeetön

Yhdyssanat

pikkurike, rikemaksu, rikesakko

Aiheesta muualla

• rike Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 423, 1062, 2471 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroatia

Substantiivi

rike

1. monikon nominatiivimuoto sanasta rika
2. yksikön genetiivimuoto sanasta rika
3. monikon akkusatiivimuoto sanasta rika
4. monikon vokatiivimuoto sanasta rika

Ruotsi

Adjektiivi

rike

1. yksikön maskuliinin heikko muoto sanasta rik

Substantiivi

rike n. (4) (yks. määr. riket[luo], mon. epämäär. riken[luo], mon. määr. rikena[luo])

1. valtakunta
2. (eläintiede) kunta

Liittyvät sanat

Synonyymit

• statsområde

Yhdyssanat

• riksrätt

Aiheesta muualla

• rike Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)