rintama

Suomi

Substantiivi

rintama (10)

1. sotajoukkojen muodostelma puolustuksen tai hyökkäyksen etuosassa, tavallisesti valtion rajalla ja historiallisesti siellä missä sijaitsevat juoksuhaudat

   Rintamalta ei ollut mitään uusia uutisia.

2. säärintama

   kylmä rintama

   lämmin rintama

Ääntäminen

• IPA: /ˈrint̪ɑmɑ/
• tavutus: rin‧ta‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rintama	rintamat
genetiivi	rintaman	rintamien (rintamain)
partitiivi	rintamaa	rintamia
akkusatiivi	rintama; rintaman	rintamat
sisäpaikallissijat
inessiivi	rintamassa	rintamissa
elatiivi	rintamasta	rintamista
illatiivi	rintamaan	rintamiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rintamalla	rintamilla
ablatiivi	rintamalta	rintamilta
allatiivi	rintamalle	rintamille
muut sijamuodot
essiivi	rintamana	rintamina
translatiivi	rintamaksi	rintamiksi
abessiivi	rintamatta	rintamitta
instruktiivi	–	rintamin
komitatiivi	–	rintamine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rintama-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• substantiivi rinta + johdin -ma;^[1] 1860-luvulla käyttöön otettu uudissana^[2]

Käännökset

1. sotajoukkojen muodostelma

englanti: front italia: fronte m. ranska: front m.

saksa: Front f. serbia: front m. (kyrillinen: фронт) venäjä: фронт (front) m.

2. säärintama

englanti: front ranska: front m.

saksa: Front f.

Liittyvät sanat

• armeijaryhmä

Yhdyssanat

eturintama, iskurintama, itärintama, länsirintama, merituulirintama, okluusiorintama, pilvirintama, polaaririntama, rintamakarkuri, rintamasotilas, rintamasuunta, rintamaveteraani, säärintama

Aiheesta muualla

• rintama Kielitoimiston sanakirjassa
• rintama Tieteen termipankissa
• rintama Suomen etymologisessa sanakirjassa