rommi

Katso artikkeli Rommi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

rommi (5)

1. sokeriruo'osta käyttämällä ja tislaamalla valmistettu väkevä alkoholijuoma

   Huh hah hei, ja rommia pullo!

2. eräs korttipeli

Ääntäminen

• IPA: /ˈromːi/
• tavutus: rom‧mi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rommi	rommit
genetiivi	rommin	rommien (rommein)
partitiivi	rommia	rommeja
akkusatiivi	rommi; rommin	rommit
sisäpaikallissijat
inessiivi	rommissa	rommeissa
elatiivi	rommista	rommeista
illatiivi	rommiin	rommeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rommilla	rommeilla
ablatiivi	rommilta	rommeilta
allatiivi	rommille	rommeille
muut sijamuodot
essiivi	rommina	rommeina
translatiivi	rommiksi	rommeiksi
abessiivi	rommitta	rommeitta
instruktiivi	–	rommein
komitatiivi	–	rommeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rommi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

englantilainen laina (Europaeuksella 1853)^[1]

Käännökset

1. sokeriruo'osta käyttämällä ja tislaamalla valmistettu väkevä alkoholijuoma

englanti: rum espanja: ron georgia: რომი kreikka: ρούμι ranska: rhum romania: rom n.

ruotsi: rom saksa: Rum turkki: rom unkari: rum venäjä: ром viro: rumm

Liittyvät sanat

• sokeriruoko

Yläkäsitteet

• alkoholijuoma

Vieruskäsitteet

• konjakki, viski, votka, gini

Alakäsitteet

• tumma rommi, vaalea rommi

Yhdyssanat

rommipullo, rommirusina, rommisuklaa, rommitoti, rommitynnyri, rommiviina

Aiheesta muualla

• rommi Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 5125 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa