saldo

Suomi

Substantiivi

saldo (1)

1. pankkitilin loppusumma
2. (laskentatoimi) tilin loppusumma, joka saadaan debet- ja kreditpuolten erotuksena
3. (kuvaannollisesti) saavutettu tulos

   Kalareissun saldoksi tuli viisi haukea.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑldo/
• tavutus: sal‧do

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	saldo	saldot
genetiivi	saldon	saldojen
partitiivi	saldoa	saldoja
akkusatiivi	saldo; saldon	saldot
sisäpaikallissijat
inessiivi	saldossa	saldoissa
elatiivi	saldosta	saldoista
illatiivi	saldoon	saldoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	saldolla	saldoilla
ablatiivi	saldolta	saldoilta
allatiivi	saldolle	saldoille
muut sijamuodot
essiivi	saldona	saldoina
translatiivi	saldoksi	saldoiksi
abessiivi	saldotta	saldoitta
instruktiivi	–	saldoin
komitatiivi	–	saldoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	saldo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

italian kielestä, saldo

Käännökset

1. pankkitilin loppusumma

englanti: total balance

2. kirjanpito: summa tilin puolien erotuksesta

englanti: balance of account, balance espanja: saldo m. italia: saldo m. portugali: saldo m.

ranska: solde m. ruotsi: saldo saksa: Saldo m. venäjä: сальдо

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• debetsaldo, kreditsaldo

Aiheesta muualla

• saldo Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

saldo m.

1. saldo

Etymologia

• italian saldo << latinan solĭdus (DRAE)

Ruotsi

Substantiivi

saldo n. (4) (yks. määr. saldot [luo], mon. epämäär. saldon [luo], mon. määr. saldona [luo])

1. (laskentatoimi) jäännös, saldo