sokko

Suomi

Adjektiivi

sokko

1. tilapäisesti näkökyvytön  tarkistettava

   Yllä olevalle määritelmälle on toivottu esimerkkilausetta tai lainausta.

Substantiivi

sokko (1-A)

1. leikki, jossa yksi leikkijä yrittää silmät sidottuina saada muita kiinni
2. em. leikin silmät sidottuina oleva leikkijä
3. (vanhahtava) sokea ihminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sokko	sokot
genetiivi	sokon	sokkojen
partitiivi	sokkoa	sokkoja
akkusatiivi	sokko; sokon	sokot
sisäpaikallissijat
inessiivi	sokossa	sokoissa
elatiivi	sokosta	sokoista
illatiivi	sokkoon	sokkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sokolla	sokoilla
ablatiivi	sokolta	sokoilta
allatiivi	sokolle	sokoille
muut sijamuodot
essiivi	sokkona	sokkoina
translatiivi	sokoksi	sokoiksi
abessiivi	sokotta	sokoitta
instruktiivi	–	sokoin
komitatiivi	–	sokkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	soko-
vahva vartalo	sokko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• johdos sanasta sokea^[1]

Aiheesta muualla

• sokko Kielitoimiston sanakirjassa
• sokko Suomen etymologisessa sanakirjassa

Choctaw

Adjektiivi

sokko

1. paksu

Inkeroinen

Substantiivi

sokko

1. sokko (leikki)