sovittelu

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

sovittelu (2)

Wikipedia
Katso artikkeli Sovittelu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. rikos- ja riita-asioissa käytetty menettely, jossa rikoksen tai riidan osapuolille järjestetään mahdollisuus puolueettomien sovittelijoiden välityksellä kohdata toisensa luottamuksellisesti ja auttaa osapuolia löytämään keskenään heitä tyydyttävät ratkaisut ja keinot rikoksesta tai riidasta aiheutuneiden haittojen hyvittämiseksi.
    Aloiteen sovittelusta voi tehdä rikoksesta epäilty, uhri, poliisi- tai syyttäjäviranomainen taikka muu viranomainen.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈsoʋit̪ˌt̪elu/
  • tavutus: so‧vit‧te‧lu

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

  • verbi sovitella ((vahva) vokaalivartalo sovittele- ) + johdin -u

Käännökset

1. sovitteleminen
  • saksa: Mediation

Liittyvät sanat

sopu, sovinto, sovittaa, sovittaminen, sovitteleminen, sovittelija, sovitus

Yhdyssanat

sovitteluehdotus, sovitteluesitys, sovittelujärjestelmä, sovittelukyky, sovittelulautakunta, sovittelunhalu, sovittelupolitiikka, sovitteluratkaisu, sovitteluyritys

Aiheesta muualla

Remove ads

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads