varoke

Suomi

Substantiivi

varoke (48-A)

1. sulake

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑroke/
• tavutus: va‧ro‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	varoke	varokkeet
genetiivi	varokkeen	varokkeiden varokkeitten
partitiivi	varoketta	varokkeita
akkusatiivi	varoke; varokkeen	varokkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	varokkeessa	varokkeissa
elatiivi	varokkeesta	varokkeista
illatiivi	varokkeeseen	varokkeisiin varokkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	varokkeella	varokkeilla
ablatiivi	varokkeelta	varokkeilta
allatiivi	varokkeelle	varokkeille
muut sijamuodot
essiivi	varokkeena	varokkeina
translatiivi	varokkeeksi	varokkeiksi
abessiivi	varokkeetta	varokkeitta
instruktiivi	–	varokkein
komitatiivi	–	varokkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	varokkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	varoket-

Etymologia

verbi varoa + johdin -ke

Käännökset

1. sulake

Ks. sulake

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (arkikieltä) proppu

Yhdyssanat

putkivaroke, varoketaulu

Aiheesta muualla

• varoke Kielitoimiston sanakirjassa