teltta
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
- metalli- tai puurungolle pingotetusta kankaasta, joskus vuodista tms. tehty, maahan lyötyihin paaluihin kiinnitetyillä naruilla tuettu maja tai katos, joka usein on tarkoitettu purettavaksi ja siirrettäväksi tilapäisrakennelmaksi
Ääntäminen
- IPA: /ˈt̪elt̪ːɑ/
- tavutus: telt‧ta
Taivutus
Etymologia
< ruotsin tält < alasaksan[1] telt < muinaissaksin teld < kantagermaanin *teldą
Käännökset
1. pingotetusta kankaasta tehty tilapäisrakennelma
Liittyvät sanat
Johdokset
- verbit: telttailla
Yhdyssanat
happiteltta, harjateltta, huvilateltta, huviteltta, intiaaniteltta, juhlateltta, kupoliteltta, markkinateltta, myyntiteltta, olutteltta, peliteltta, retkiteltta, sirkusteltta, sotilasteltta, telttakangas, telttakatos, telttakatto, telttakylä, telttaleiri, telttamajoitus, telttapatja, telttaretki, telttasauna, telttasänky, telttatuoli, tunneliteltta, vaellusteltta, vankkuriteltta
Aiheesta muualla
- teltta Kielitoimiston sanakirjassa
Remove ads
Inarinsaame
Substantiivi
teltta
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads