tribus

Suomi

Substantiivi

tribus (39)

1. taksonomiassa luokka heimon ja suvun välissä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tribus	tribukset
genetiivi	tribuksen	tribusten tribuksien
partitiivi	tribusta	tribuksia
akkusatiivi	tribus; tribuksen	tribukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	tribuksessa	tribuksissa
elatiivi	tribuksesta	tribuksista
illatiivi	tribukseen	tribuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tribuksella	tribuksilla
ablatiivi	tribukselta	tribuksilta
allatiivi	tribukselle	tribuksille
muut sijamuodot
essiivi	tribuksena	tribuksina
translatiivi	tribukseksi	tribuksiksi
abessiivi	tribuksetta	tribuksitta
instruktiivi	–	tribuksin
komitatiivi	–	tribuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tribukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tribus-

Käännökset

1. taksonomiassa luokka heimon ja suvun välissä

englanti: tribe

latina: tribus

Aiheesta muualla

• tribus Tieteen termipankissa

Espanja

Substantiivi

tribus

1. monikkomuoto sanasta tribu

Latina

Numeraali

tribus

1. (kardinaaliluku, taivutusmuoto) datiivimuoto sanasta trēs
2. (kardinaaliluku, taivutusmuoto) ablatiivimuoto sanasta trēs

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	tribus	tribūs
akkusatiivi	tribum	tribūs
genetiivi	tribūs	tribuum
datiivi	tribuī	tribibus
ablatiivi	tribū	tribibus

tribus f. (4)

1. heimo

Ranska

Substantiivi

tribus

1. monikkomuoto sanasta tribu