proppu

Suomi

Substantiivi

proppu (1-B)

1. (arkikieltä) sulake, varoke
2. nieluun kertyvä vaalea, pahanhajuinen möykky
3. (puhekieltä) holkki

Ääntäminen

• IPA: /ˈpropːu/, [ˈprʷo̞pːu]
• tavutus: prop‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	proppu	proput
genetiivi	propun	proppujen
partitiivi	proppua	proppuja
akkusatiivi	proppu; propun	proput
sisäpaikallissijat
inessiivi	propussa	propuissa
elatiivi	propusta	propuista
illatiivi	proppuun	proppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	propulla	propuilla
ablatiivi	propulta	propuilta
allatiivi	propulle	propuille
muut sijamuodot
essiivi	proppuna	proppuina
translatiivi	propuksi	propuiksi
abessiivi	proputta	propuitta
instruktiivi	–	propuin
komitatiivi	–	proppuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	propu-
vahva vartalo	proppu-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• ruotsin sanasta propp, sulake^[1]

Aiheesta muualla

• proppu Kielitoimiston sanakirjassa