varus

Suomi

Substantiivi

varus (39)

1. (vanhahtava) varustus, varuste, suojus
2. (murteellinen, itämurteet) ennalta varalle hankittu tavara^[1]
3. (heraldiikka) vaakunassa kuvattu eläimen ruumiinosa kuten (nelijalkaisen otuksen) sarvi, hammas, kynsi, kavio tai sorkka; siivekkään kynsi, jalkojen höyhenetön osa tai nokka; kalan evä tai pyrstö. Eläinten muut osat, kuten kieli, korvat, parta, harja ja heltat eivät kuulu varuksiin.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑrus/
• tavutus: va‧rus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	varus	varukset
genetiivi	varuksen	varusten varuksien
partitiivi	varusta	varuksia
akkusatiivi	varus; varuksen	varukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	varuksessa	varuksissa
elatiivi	varuksesta	varuksista
illatiivi	varukseen	varuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	varuksella	varuksilla
ablatiivi	varukselta	varuksilta
allatiivi	varukselle	varuksille
muut sijamuodot
essiivi	varuksena	varuksina
translatiivi	varukseksi	varuksiksi
abessiivi	varuksetta	varuksitta
instruktiivi	–	varuksin
komitatiivi	–	varuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	varukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	varus-

Etymologia

vara-vartalon johdos^[2] (vartalo vara- + johdin -us (:-ukse-))

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: varuste, varustus
• verbit: varustaa

Yhdyssanat

lantiovarus, suojavarus, varusesine, varushuone, varusjoukko, varuskamari, varuskirjanpito, varuskunta, varusluettelo, varusmies, varusnumero, varuspaikka, varuspuku, varusvarasto, varusveijari, varusväki

Aiheesta muualla

• varus Kielitoimiston sanakirjassa