glitter

Suomi

Substantiivi

glitter (6)

1. (arkikieltä) nimitys kaikenlaisesta kimaltelevasta hileestä yms.; kimalle, hile, koristehile

   Ralfilla on siniset, glitterillä koristellut, kultasankaiset lukulasit.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	glitter	glitterit
genetiivi	glitterin	glitterien glittereiden glittereitten
partitiivi	glitteriä	glittereitä glitterejä
akkusatiivi	glitter; glitterin	glitterit
sisäpaikallissijat
inessiivi	glitterissä	glittereissä
elatiivi	glitteristä	glittereistä
illatiivi	glitteriin	glittereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	glitterillä	glittereillä
ablatiivi	glitteriltä	glittereiltä
allatiivi	glitterille	glittereille
muut sijamuodot
essiivi	glitterinä	glittereinä
translatiivi	glitteriksi	glittereiksi
abessiivi	glitterittä	glittereittä
instruktiivi	–	glitterein
komitatiivi	–	glittereine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	glitteri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• suoralaina englannista

Englanti

Substantiivi

glitter (monikko glitters)

1. säihke
2. hile, kimalle

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	glitters
part. prees.	glittering
imp. & part. perf.	glittered

glitter

1. säihkyä

   Not everything that glitters is gold.

Ruotsi

Substantiivi

glitter n. (yks. määr. glittret [luo], ei monikkoa)

1. kimallus
2. välke