helve

Suomi

Substantiivi

helve (48)

1. (kasvitiede) heinäkasvin kukinnon osa, ym.
2. ohut höylänlastu, tms.

Ääntäminen

• IPA: /ˈhelʋeˣ/
• tavutus: hel‧ve

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	helve	helveet
genetiivi	helveen	helveiden helveitten
partitiivi	helvettä	helveitä
akkusatiivi	helve; helveen	helveet
sisäpaikallissijat
inessiivi	helveessä	helveissä
elatiivi	helveestä	helveistä
illatiivi	helveeseen	helveisiin helveihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	helveellä	helveillä
ablatiivi	helveeltä	helveiltä
allatiivi	helveelle	helveille
muut sijamuodot
essiivi	helveenä	helveinä
translatiivi	helveeksi	helveiksi
abessiivi	helveettä	helveittä
instruktiivi	–	helvein
komitatiivi	–	helveine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	helvee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	helvet-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. kasvitiede: heinäkasvin kukinnon osa, ym

pohjoissaame: vuolahas

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

heinänhelve

Aiheesta muualla

• helve Kielitoimiston sanakirjassa
• helve Tieteen termipankissa

Englanti

Substantiivi

helve (monikko helves)

1. kirveenvarsi, hakunvarsi

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	helves
part. prees.	helving
imp. & part. perf.	helved

helve

1. varttaa (kirves tai hakku)