lapsus

Suomi

Substantiivi

lapsus (39)

1. erehdys, virhe, lipsahdus
2. (leikkimielinen) lapsi

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑpsus/
• tavutus: lap‧sus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	lapsus	lapsukset
genetiivi	lapsuksen	lapsusten lapsuksien
partitiivi	lapsusta	lapsuksia
akkusatiivi	lapsus; lapsuksen	lapsukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	lapsuksessa	lapsuksissa
elatiivi	lapsuksesta	lapsuksista
illatiivi	lapsukseen	lapsuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	lapsuksella	lapsuksilla
ablatiivi	lapsukselta	lapsuksilta
allatiivi	lapsukselle	lapsuksille
muut sijamuodot
essiivi	lapsuksena	lapsuksina
translatiivi	lapsukseksi	lapsuksiksi
abessiivi	lapsuksetta	lapsuksitta
instruktiivi	–	lapsuksin
komitatiivi	–	lapsuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	lapsukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	lapsus-

Etymologia

latinan kielestä, lapsus

Aiheesta muualla

• lapsus Kielitoimiston sanakirjassa

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	lāpsus	lāpsūs
akkusatiivi	lāpsum	lāpsūs
genetiivi	lāpsūs	lāpsuum
datiivi	lāpsuī	lāpsibus
ablatiivi	lāpsū	lāpsibus

lāpsus m. (4)

1. vieriminen
2. lankeaminen, luiskahtaminen, kaatuminen
3. (kuvaannollisesti) erehdys, hairahdus, virhe, vika

Verbi

lāpsus m., lāpsa f., lāpsum n.

1. partisiipin perfekti verbistä lābor

Taivutus

yksikkö					monikko
sijamuoto	maskuliini	feminiini	neutri		sijamuoto	maskuliini	feminiini	neutri
nominatiivi	lāpsus	lāpsa	lāpsum		nominatiivi	lāpsī	lāpsae	lāpsa
akkusatiivi	lāpsum	lāpsam	lāpsum		akkusatiivi	lāpsōs	lāpsās	lāpsa
genetiivi	lāpsī	lāpsae	lāpsī		genetiivi	lāpsōrum	lāpsārum	lāpsōrum
datiivi	lāpsō	lāpsae	lāpsō		datiivi	lāpsīs	lāpsīs	lāpsīs
ablatiivi	lāpsō	lāpsā	lāpsō		ablatiivi	lāpsīs	lāpsīs	lāpsīs

Ruotsi

Substantiivi

lapsus yl. (2) (yks. määr. lapsusen [luo], mon. epämäär. lapsusar [luo], mon. määr. lapsusarna [luo])

1. erehdys, lapsus