velho

Katso artikkeli Velho Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

velho (1)

1. noita, henkilö, jonka sanotaan hallitsevan yliluonnollisia taikavoimia
2. (kuvaannollinen) taituri

   Saa olla kyllä aika velho, että tämän sopan selvittää.

3. (tietotekniikka) asennusvelho, tietokoneohjelmaan sisältyvä ohjattu asennus

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋelho/
• tavutus: vel‧ho

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	velho	velhot
genetiivi	velhon	velhojen
partitiivi	velhoa	velhoja
akkusatiivi	velho; velhon	velhot
sisäpaikallissijat
inessiivi	velhossa	velhoissa
elatiivi	velhosta	velhoista
illatiivi	velhoon	velhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	velholla	velhoilla
ablatiivi	velholta	velhoilta
allatiivi	velholle	velhoille
muut sijamuodot
essiivi	velhona	velhoina
translatiivi	velhoksi	velhoiksi
abessiivi	velhotta	velhoitta
instruktiivi	–	velhoin
komitatiivi	–	velhoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	velho-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

slaavilainen laina^[1]

Käännökset

1. noita, henkilö, jonka sanotaan hallitsevan yliluonnollisia taikavoimia

englanti: wizard, magician, mage, mystic, sorcerer, conjurer ranska: magicien m., magicienne f.

tšekki: čaroděj, kouzelník, mág venäjä: волхв, волшебник, колдун, маг, фокусник, чародей

Liittyvät sanat

• poppamies, taikuri, maagi

Yhdyssanat

• velholehti
• velhovapa

Aiheesta muualla

• velho Kielitoimiston sanakirjassa
• velho Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Portugali

Adjektiivi

velho m., velha [luo] f. (monikko velhos [luo] m., velhas [luo] f.)

1. vanha
2. kulunut

Substantiivi

velho m.

1. vanhus