tein

Finlandês

Pronome

tein, pessoal

1. pronome pessoal do caso comitativo da segunda pessoa do plural

Declinação

Os pronomes pessoais em finlandês/finês

Caso Singular Plural 1ª 2ª 3ª 1ª 2ª 3ª Gramaticais Nominativo minä, mä sinä, sä hän, se me te he, ne Genitivo minun, mun sinun hänen, sen meidän teidän heidän, niiden/niitten Partitivo minua sinua häntä, sitä meitä teitä heitä, niitä Acusativo minut sinut hänet, se/sen meidät teidät heidät, ne Locativos internos Inessivo minussa, mussa sinussa, sussa hänessä, siinä meissä teissä heissä, niissä Elativo minusta, musta sinusta, susta hänestä, siitä meistä teistä heistä, niistä Ilativo minuun sinuun häneen, siihen meihin teihin heihin, niihin Locativos externos Adessivo minulla, mulla sinulla, sulla hänellä, sillä meillä teillä heillä, niillä Ablativo minulta, multa sinulta, sulta häneltä, siltä meiltä teiltä heiltä, niiltä Alativo minulle, mulle sinulle, sulle hänelle, sille meille teille heille, niille Marginais Essivo minuna, muna sinuna, suna hänenä, sinä meinä teinä heinä, niinä Translativo minuksi, muks sinuksi, suks häneksi, siksi meiksi teiksi heiksi, niiksi Abessivo minutta sinutta (hänettä) meittä teittä (heittä, niittä) Comitativo – – – mein tein niine

Forma de substantivo

tein

1. instrutivo plural de tee
2. instrutivo plural de tie

"tein" é uma forma flexionada de tee. As alterações feitas aqui devem referir-se apenas à forma flexionada.

"tein" é uma forma flexionada de tie. As alterações feitas aqui devem referir-se apenas à forma flexionada.

Forma verbal

tein

1. primeira pessoa do singular do pretérito do indicativo do verbo tehdä

"tein" é uma forma flexionada de tehdä. As alterações feitas aqui devem referir-se apenas à forma flexionada.

Pronúncia

• AFI: /'tein/
• X-SAMPA: /"tein/

Ver também

No Wikcionário

persoonapronomini

Frísio

Forma verbal

tein

1. particípio passado do verbo tsjen:
   1. tirado, sacado:

      "Hidde wie nei Lisbon tein om de Moar te reagjen" (Joast Hiddes Halbertsma)