pakko

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *pakko. Cognate to Estonian pakk (“full”), Ingrian pakko, Karelian pakko, Ludian pakottada, Veps pakutada and Votic pakko.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈpɑkːo/, [ˈpɑ̝kːo̞]
• Rhymes: -ɑkːo
• Syllabification^(key): pak‧ko
• Hyphenation^(key): pak‧ko

Noun

pakko

1. obligation, force, necessity, compulsion, coercion, must, duress

   olla pakko ― must, have to

   pakkohuutokauppa ― compulsory sale

   pakkokeino ― coercion

   pakkolasku ― forced landing

   pakkolunastus ― expropriation

   pakkoluovutus ― expropriation

   pakkomielle ― obsession

   pakkopaita ― straitjacket

   pakkoruotsi ― mandatory Swedish

   pakkotoimenpide ― act of force

   pakkotyö ― forced labour

Declension

Inflection of pakko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)
nominative		pakko	pakot
genitive		pakon	pakkojen
partitive		pakkoa	pakkoja
illative		pakkoon	pakkoihin
		singular	plural
nominative		pakko	pakot
accusative	nom.	pakko	pakot
	gen.	pakon
genitive		pakon	pakkojen
partitive		pakkoa	pakkoja
inessive		pakossa	pakoissa
elative		pakosta	pakoista
illative		pakkoon	pakkoihin
adessive		pakolla	pakoilla
ablative		pakolta	pakoilta
allative		pakolle	pakoille
essive		pakkona	pakkoina
translative		pakoksi	pakoiksi
abessive		pakotta	pakoitta
instructive		—	pakoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of pakko (Kotus type 1*A/valo, kk-k gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative pakkoni pakkoni accusative nom. pakkoni pakkoni gen. pakkoni genitive pakkoni pakkojeni partitive pakkoani pakkojani inessive pakossani pakoissani elative pakostani pakoistani illative pakkooni pakkoihini adessive pakollani pakoillani ablative pakoltani pakoiltani allative pakolleni pakoilleni essive pakkonani pakkoinani translative pakokseni pakoikseni abessive pakottani pakoittani instructive — — comitative — pakkoineni second-person singular possessor singular plural nominative pakkosi pakkosi accusative nom. pakkosi pakkosi gen. pakkosi genitive pakkosi pakkojesi partitive pakkoasi pakkojasi inessive pakossasi pakoissasi elative pakostasi pakoistasi illative pakkoosi pakkoihisi adessive pakollasi pakoillasi ablative pakoltasi pakoiltasi allative pakollesi pakoillesi essive pakkonasi pakkoinasi translative pakoksesi pakoiksesi abessive pakottasi pakoittasi instructive — — comitative — pakkoinesi first-person plural possessor singular plural nominative pakkomme pakkomme accusative nom. pakkomme pakkomme gen. pakkomme genitive pakkomme pakkojemme partitive pakkoamme pakkojamme inessive pakossamme pakoissamme elative pakostamme pakoistamme illative pakkoomme pakkoihimme adessive pakollamme pakoillamme ablative pakoltamme pakoiltamme allative pakollemme pakoillemme essive pakkonamme pakkoinamme translative pakoksemme pakoiksemme abessive pakottamme pakoittamme instructive — — comitative — pakkoinemme second-person plural possessor singular plural nominative pakkonne pakkonne accusative nom. pakkonne pakkonne gen. pakkonne genitive pakkonne pakkojenne partitive pakkoanne pakkojanne inessive pakossanne pakoissanne elative pakostanne pakoistanne illative pakkoonne pakkoihinne adessive pakollanne pakoillanne ablative pakoltanne pakoiltanne allative pakollenne pakoillenne essive pakkonanne pakkoinanne translative pakoksenne pakoiksenne abessive pakottanne pakoittanne instructive — — comitative — pakkoinenne third-person possessor singular plural nominative pakkonsa pakkonsa accusative nom. pakkonsa pakkonsa gen. pakkonsa genitive pakkonsa pakkojensa partitive pakkoaan pakkoansa pakkojaan pakkojansa inessive pakossaan pakossansa pakoissaan pakoissansa elative pakostaan pakostansa pakoistaan pakoistansa illative pakkoonsa pakkoihinsa adessive pakollaan pakollansa pakoillaan pakoillansa ablative pakoltaan pakoltansa pakoiltaan pakoiltansa allative pakolleen pakollensa pakoilleen pakoillensa essive pakkonaan pakkonansa pakkoinaan pakkoinansa translative pakokseen pakoksensa pakoikseen pakoiksensa abessive pakottaan pakottansa pakoittaan pakoittansa instructive — — comitative — pakkoineen pakkoinensa

Derived terms

• olla pakko
• pakertaa
• pakollinen
• pakosti
• pakoton
• pakottaa
• päkistää

compounds

• hallintopakko
• huntupakko
• ilmaisupakko
• järjestäytymispakko
• keräilypakko
• kiinniottopakko
• koulupakko
• kravattipakko
• kypäräpakko
• lisenssipakko
• maantuntopakko
• maapakko
• pakkoabortti
• pakkoajatus
• pakkoavioliitto
• pakkohoito
• pakkohuutokauppa
• pakkoinkontinenssi
• pakkojäsenyys
• pakkokeino
• pakkokuolaimet
• pakkolaina
• pakkolaitos
• pakkolasku
• pakkoliike
• pakkoliitos
• pakkoloma
• pakkolomauttaa
• pakkolomautus
• pakkolunastaa
• pakkolunastus
• pakkoluovuttaa
• pakkoluovutus
• pakkolähtö
• pakkomielle
• pakkomyynti
• pakkonaiminen
• pakkoneuroosi
• pakkoneurootikko
• pakkoneuroottinen
• pakko-ohjaus
• pakko-oire
• pakko-ostos
• pakko-ottaa
• pakko-otto
• pakkopaita
• pakkopeli
• pakkoperintä
• pakkopulla
• pakkorako
• pakkorauha
• pakkoruokinta
• pakkoruotsi
• pakkosiirto
• pakkosyöttää
• pakkosyöttö
• pakkotahtinen
• pakkotie
• pakkotila
• pakkotilanne
• pakkotoimenpide
• pakkotoimi
• pakkotoiminto
• pakkotyö
• pakkotäytäntö
• pakkovaellus
• pakkovalta
• pakkovoitto
• pakkovärvätä
• pakonalainen
• pakonomainen
• ruokapakko
• siirtopakko
• solmiopakko
• sopimuspakko
• toistopakko
• turvavyöpakko
• työpakko
• vainiopakko
• valttipakko
• viisumipakko
• virtsaamispakko
• väkipakko
• ylimenopakko

Further reading

• “pakko”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 3 July 2023

Anagrams

• pokka

Ingrian

Etymology 1

From Proto-Finnic *pakko. Cognates include dialectal Finnish pakko and Estonian pakk.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpɑkːo/, [ˈpɑkːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpɑkːo/, [ˈpɑkːo̞]
• Rhymes: -ɑkːo
• Hyphenation: pak‧ko

Noun

pakko

1. log; block of wood

Declension

Declension of pakko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	pakko	pakot
genitive	pakon	pakkoin, pakkoloin
partitive	pakkoa	pakkoja, pakkoloja
illative	pakkoo	pakkoi, pakkoloihe
inessive	pakos	pakois, pakkolois
elative	pakost	pakoist, pakkoloist
allative	pakolle	pakoille, pakkoloille
adessive	pakol	pakoil, pakkoloil
ablative	pakolt	pakoilt, pakkoloilt
translative	pakoks	pakoiks, pakkoloiks
essive	pakkonna, pakkoon	pakkoinna, pakkoloinna, pakkoin, pakkoloin
exessive1)	pakkont	pakkoint, pakkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

• pakkopää

Etymology 2

From Proto-Finnic *pakko. Cognates include Finnish pakko and Estonian pakk.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈpɑkːo/, [ˈpɑkːŏ̞̥]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈpɑkːo/, [ˈpɑkːo̞]
• Rhymes: -ɑkːo
• Hyphenation: pak‧ko

Adjective

pakko

1. synonym of tarvis (“necessary”)

Declension

Almost exclusively used in the nominative with the third-person singular of olla

Declension of pakko (type 4/koivu, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	pakko	pakot
genitive	pakon	pakkoin, pakkoloin
partitive	pakkoa	pakkoja, pakkoloja
illative	pakkoo	pakkoi, pakkoloihe
inessive	pakos	pakois, pakkolois
elative	pakost	pakoist, pakkoloist
allative	pakolle	pakoille, pakkoloille
adessive	pakol	pakoil, pakkoloil
ablative	pakolt	pakoilt, pakkoloilt
translative	pakoks	pakoiks, pakkoloiks
essive	pakkonna, pakkoon	pakkoinna, pakkoloinna, pakkoin, pakkoloin
exessive1)	pakkont	pakkoint, pakkoloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Descendants

• → Votic: pakko

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 377

Votic

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈpɑkːo/, [ˈpɑkːo]
• (Jõgõperä) IPA^(key): /ˈpɑkːo/, [ˈpɑkːo]
• Rhymes: -ɑkːo
• Hyphenation: pak‧ko

Etymology 1

From Proto-Finnic *pakko.

Noun

pakko

1. block of wood

Inflection

Declension of pakko (type II/võrkko, kk-k gradation)
	singular	plural
nominative	pakko	pakod
genitive	pako	pakkojõ, pakkoi
partitive	pakkoa	pakkoitõ, pakkoi
illative	pakkosõ, pakko	pakkoisõ
inessive	pakoz	pakkoiz
elative	pakossõ	pakkoissõ
allative	pakolõ	pakkoilõ
adessive	pakollõ	pakkoillõ
ablative	pakoltõ	pakkoiltõ
translative	pakossi	pakkoissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

Etymology 2

Borrowed from Ingrian pakko.

Adverb

pakko

1. required, necessary, (one) must, (one) has to

References

• Hallap, V.; Adler, E.; Grünberg, S.; Leppik, M. (2012), “pakko”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language], 2nd edition, Tallinn