Helsingin alueellinen jako
Wikimedia-luetteloartikkeli From Wikipedia, the free encyclopedia
Remove ads
Helsingin alueen jakaminen pienempiin, nimettyihin osiin tuli tarpeelliseksi Helsingin kasvaessa ja laajetessa. Palvelujen tuottaminen kaupunkilaisille, kaupungin hallinto, suunnittelu ja tilastointi helpottuu ja tehostuu, kun apuna on selvä yksiselitteinen nimistö ja aluejako.
Tärkeimmät Helsingin nykyisistä aluejaoista ovat kaupunginosajako ja piirijako. Käytännössä aluejaot ovat melko huonosti tunnettuja tavallisten helsinkiläisten keskuudessa. Usein jostakin alueesta puhuttaessa ei ole selvää minkälaista aluetta sillä täsmälleen tarkoitetaan.
Sen lisäksi käytetään samoja numeroita eri peruspiireille ja kaupunginosan osa-alueille, ja jopa käytetään samoja numeroita eri alueille piirijaon sisällä. Esim. Pasila on peruspiiri numero 304 (ja kaupunginosa 17) ja Munkkivuori on kaupunginosan osa-alue numero 304. Ja Pasila on siis peruspiiri numero 304 ja Munkkivuori on Munkkiniemen peruspiirin osa-alue numero 304.
Helsinki voidaan jakaa myös esimerkiksi postinumeroalueittain. Muita alueita ovat ainakin Helsingin keskustaajama, Itä-Helsinki, Pohjois-Helsinki, Helsingin kantakaupunki ja Helsingin keskusta. Helsingin hallinnollisen alueen kasvua on selostettu artikkelissa Helsingin alueellinen laajeneminen.
Remove ads
Kaupunginosajako
Kaupunginosajako on kaupungin virallinen aluejako. Sillä tarkoitetaan Helsingin kaupunginvaltuuston kaavoituksella vahvistamaa jakoa kaupunginosiin. Sen asema on erityisen keskeinen, kun käsitellään kiinteistöjä koskevia asioita, sillä asemakaavoitus ja kiinteistöjärjestelmä perustuvat kaupunginosajakoon.
Jako noudattaa kaavaa kaupunginosa – kortteli – tontti.
Kaupunginosat jaetaan kortteleihin ja korttelit tontteihin. Lisäksi kaupunginosiin sisältyvät niiden yleiset alueet. Helsingissä on 60 kaupunginosaa, joista kaupunginosat 01–59 on numeroitu kahdella numerolla. Myös Aluemeri muodostaa oman kaupunginosansa, mutta sillä ei ole numeroa.
Ensimmäiset nykyisistä kaupunginosista syntyivät 1800-luvulla, kun Helsingille alettiin laatia asemakaavoja. Virallisen nimen kukin kaupunginosa saa nykyisin asemakaavassa, aiemmin nimi annettiin erillisellä päätöksellä. Rakennusjärjestyksen 36. pykälän mukaan asemakaava käsittää myös kaupunginosien nimet tai numeron, rakennuskorttelien numerot ja katujen nimet sekä, mikäli pidetään tarpeellisena, puistojen ja torien ynnä muiden alueiden nimet. Helsingin kaupunginosat saivat viralliset nimet vuonna 1959. Sitä ennen virallisissa yhteyksissä käytettiin kaupunginosan numeroa ja nimet olivat epävirallisia kutsumanimiä.
Kaupunginosajako pyritään pitämään mahdollisimman muuttumattomana. Tämä johtuu siitä, että kun tontti rekisteröidään lakisääteiseen kiinteistörekisteriin, tontille annetaan kiinteistötunnus, jonka yhtenä osana on kaupunginosan numero. Näin kaupunginosan muutos muuttaisi kiinteistötunnuksia. Tunnus olisi muutettava paitsi rekistereihin ja karttoihin, myös kaikkiin kiinteistöjä koskeviin asiakirjoihin. Uusittavia asiakirjoja olisivat esimerkiksi kiinteistöjen omistajien, vuokramiesten ja velkojien hallussa olevat kiinteistörekisteriotteet, lainhuudatustodistukset, rasitustodistukset ja panttikirjat.
Remove ads
Piirijako
Piirijako on luotu Helsingin kaupungin hallinnon ja tilastoinnin tarpeita varten. Sen rajat noudattavat osittain kaupunginosien rajoja, mutta kaupunginosajaon ja piirijaon erona on se, että piirijaolla muodostetaan kaupunginosia suurempia toiminnallisia alueita. Toinen tärkeä ero on niiden syntytapa. Piirijako voidaan luoda kaupunginhallituksen päätöksellä, kun taas kaupunginosa virallistuu vain asemakaavoituksella.
Piirijako noudattaa kaavaa suurpiiri – peruspiiri – osa-alue – pienalue.
Suurpiirit
Helsinki jaetaan kahdeksaan suurpiiriin, jotka numeroidaan 1–8. Suurpiirit ja niiden asukasluvut 31.12.2024 olivat[1] :
- 1 sininen Eteläinen suurpiiri: 125 342
- 2 magenta Läntinen suurpiiri: 115 682
- 3 oranssi Keskinen suurpiiri: 106 313
- 4 vihreä Pohjoinen suurpiiri: 45 092
- 5 punainen Koillinen suurpiiri: 101 912
- 6 vaaleanvihreä Kaakkoinen suurpiiri: 59 539
- 7 keltainen Itäinen suurpiiri: 114 734
- 8 syaani Östersundomin suurpiiri: 1 755 (Sipoosta 2009 Helsinkiin liitetty alue[2])
Peruspiirit
Suurpiirit jaetaan peruspiireihin, joita on yhteensä 34. Peruspiireistä muutamat ovat samoja kuin kaupunginosat, toiset taas muodostuvat useistakin kaupunginosista.
Peruspiirin numerossa ensimmäisenä on suurpiirin numero, sitten nolla ja kolmantena peruspiirin järjestysnumero suurpiirissään.
Osa-alueet ja pienalueet
Peruspiirit jakautuvat yhteen tai useampaan osa-alueeseen, joille myös annetaan virallinen nimi. Osa-alueen numeron kaksi ensimmäistä numeroa ovat yleensä samat kuin vastaavalla kohdalla olevalla kaupunginosalla ja kolmas numero on järjestysnumero yhdestä eteenpäin.
Kukin osa-alue jakautuu yhteen tai useampaan pienalueeseen. Niitä käytetään esimerkiksi tehtäessä tilastoja ihmisistä ja rakennuksista. Pienalueella ei ole virallisesti vahvistettua omaa nimeä vaan ainoastaan nelinumeroinen numero.
Remove ads
Nykyinen aluejako
Alueiden lukumäärät
Helsingissä on kaupunginhallituksen 26. marraskuuta 2012 tekemän päätöksen mukaan seuraava määrä alueita[3]:
Ennen tuolloin tehtyjä muutoksia osa-alueita oli 137 ja pienalueita 369 kappaletta.[3]
Kaupunginosat ja piirijako osa-alueineen
Taulukossa on esitetty kaupunginosien lisäksi myös piirijaon osa-alueet, jos kaupunginosaan kuuluu useampi kuin yksi osa-alue. Kaupunginosilla on kaksi ja osa-alueilla kolme numeroa niiden nimien edessä.
Erityistapaukset, jotka täydentävät virallista aluejakoa:
- Pikku Huopalahden osa-alueeseen kuuluu poikkeavasti osia kolmesta kaupunginosasta: siihen kuuluva pienalue 1 kuuluu Meilahteen, pienalue 2 Ruskeasuohon ja pienalue 3 Haagaan.[3][4]
- Vuosaaren keskusta tarkoittaa aluetta, joka koostuu pienalueista 5414 ja 5461.
Piirijako
Seuraavassa taulukossa on esitetty Helsingin suurpiirit, peruspiirit ja osa-alueet sekä niiden ruotsinkieliset nimet. Kunkin osa-alueen kohdalle on merkitty lisäksi siihen kuuluvien pienalueiden lukumäärä.
Remove ads
Historia
Ruotsin vallan aika
Ruotsin kuninkaan Maunu Eerikinpojan vuonna 1349 säätämässä kaupunginlaissa määrättiin yleiseurooppalaiseen tapaan, että jokainen kaupunki pitää jakaa neljään neljännekseen eli kortteliin. Tällainen kortteli, ruotsiksi kvarteret, oli pikemminkin kaupunginosa kuin nykykortteli. Kaupunginlain mukaan jokaiseen neljännekseen pitää asettaa kaksi päämiestä eli nokiherraa. Tämä siksi, että jos syttyy tulipalo, täytyy asukkaiden näiden päämiesten johdolla ryhtyä sammuttamaan sitä.
Suomessa tätä määräystä noudatettiin vain Turussa ja Viipurissa. Muut Suomen kaupungit olivat liian pieniä kortteleihin jaettaviksi. Turun kortteleilla oli nimet, sen sijaan Viipurissa korttelien niminä oli numerot yhdestä neljään.
Vantaanjoen suulle vuonna 1550 perustetusta ”Vantaan Helsingistä” tunnetaan vain ylimalkainen karttapiirros ja nimistöstä muutama maininta. Mahdollisista korttelien nimistä ei ole tietoa.
Vuonna 1640 kuningatar Kristiinan ja valtaneuvoston päätöksellä kaupunki siirrettiin Vironniemelle. Uudella paikalla kaupungin kaduista ainakin isommille annettiin nimet, mutta usein käytettiin paikan nimeämiseen talon tai talonomistajan nimeä tai maastonimeä. Vuonna 1709 kaupungissa oli 270 rakennettua tonttia, ja kaupunki jaettiin neljään osaan:
- Kärrqwarteret eli Suokortteli, joka sijaitsi nykyisen Senaatintorin paikalla olleesta torista koilliseen, ja jossa on nykyisin esimerkiksi Säätytalon puistikko;
- Glooqwarteret eli Kluuvinkortteli, joka sijaitsi torista luoteeseen;
- Wester Tull qwarteret eli Länsitullin kortteli, joka sijaitsi torista lounaaseen;
- Fijskarback qwarteret eli Kalastajanmäen kortteli sijaitsi torista kaakkoon nykyisen Katajanokan lounaisosassa.
Viaporin (nykyisen Suomenlinnan) rakentaminen jälkeen elämä kaupungissakin vilkastui. Talojen lukumäärä lisääntyi niin, että niitä vuonna 1757 oli 326 kappaletta. Helsinki jaettiin 1700-luvun lopulla neljään kortteliin eli kaupunginosaan:
- Norra Qvarteret, Pohjoinen kortteli
- Östra Qvarteret, Itäinen kortteli
- Södra Qvarteret, Eteläinen kortteli
- Westra Qvarteret, Läntinen kortteli
Autonomian aika
Vuonna 1808 Helsinki siirtyi venäläisten hallintaan Viaporin piirityksen aikana, ja osa siitä paloi vahingossa syttyneessä tulipalossa saman vuoden marraskuussa. Haminan rauhan jälkeen alettiin suunnitella kaupungin uudelleenrakentamista. Keisari Aleksanteri I julisti Helsingin Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi 8. huhtikuuta 1812 ja määräsi sen rakennettavaksi Johan Albrecht Ehrenströmin asemakaavaehdotuksen mukaan. Siinä kaupunki jaettiin kahteen Erottajan jakamaan osaan:
- Egentliga staden eli Varsinainen kaupunki, ja siitä länteen ja lounaaseen oleva
- Nyländska förstaden eli Uudenmaan esikaupunki.
Korttelien numerot ja nimet vahvistettiin vuoden 1820 palojärjestyksessä Tukholman esimerkkiä noudattaen. Samalta vuodelta on peräisin seuraavanlainen aluejako:
- Stad, Kaupunki; korttelit 1–39
- Förstaden, Esikaupunki
- Första Afdelningen, Ensimmäinen osa; korttelit 40–51
- Andra Afdelningen, Toinen osa; korttelit 52–82.
Uudelleenrakentamiskomitean (1811–1825) toiminnan loppuaikana Helsinki jaettiin kuuteen osaan. Jako oli aluksi epävirallinen, sillä se vahvistettiin vasta vuonna 1836. Kaupunginosat olivat W. Gyldenin vuonna 1837 (suluissa C. Reuterin 1866) laatiman kartan mukaan seuraavanlaiset:
- första stadsdelen, ensimmäinen kaupunginosa: korttelit 1–26 (1–26)
- andra stadsdelen, toinen kaupunginosa: korttelit 27–45 (27–45 ja 95–99)
- tredje stadsdelen, kolmas kaupunginosa: korttelit 46–64 (46–64 ja 100–103)
- fjerde stadsdelen, neljäs kaupunginosa: korttelit 65–82 (65–82)
- femte stadsdelen, viides kaupunginosa: korttelit 83–94 (83–94)
- sjette stadsdelen Skatudden, oreglerad, kuudes kaupunginosa eli kaavoittamaton Katajanokka (Reuterin kartassa se jaetaan kortteleihin I–XIV)
Kaupungin kasvaessa ja asemakaavoitetun alueen laajetessa on kaupunginosien lukumäärä samalla lisääntynyt. Virallisesti kaupunginosat nimettiin vain numeroilla aina vuoteen 1959 saakka. Asemakaavoja vahvistettiin seuraavasti:
- I kaupunginosa; Kruununhaka – Kronohagen; asemakaava 1812
- II kaupunginosa: Kluuvi – Gloet; asemakaava 1812
- III kaupunginosa; Kaartinkaupunki – Gardesstaden; asemakaava 1812
- IV kaupunginosa; Kamppi – Kampen; asemakaava 1812
- V kaupunginosa; Punavuori – Rödbergen; asemakaava 1812
- VI kaupunginosa; Eira – Eira; asemakaava 1875
- VII kaupunginosa; Ullanlinna – Ulrikasborg; asemakaava 1841
- VIII kaupunginosa; Katajanokka – Skatudden; asemakaava 1859
- IX kaupunginosa; Kaivopuisto – Brunnsparken; asemakaava 1875
- X kaupunginosa; Sörnäinen – Sörnäs; asemakaava 1893
Vuonna 1875 kaupunginosat 1–3 ja 8 muodostivat rakennusjärjestyksen mukaan varsinaisen kaupungin, muut kuuluivat esikaupunkialueeseen.
Helsingin kaupunginosat jaettiin 1900-luvun alkupuolella kahteen ryhmään:
- järjestetty kaupunki (eli asemakaavoitettu alue; esimerkiksi vuonna 1909 1 127 hehtaaria)
- järjestämätön maa (esimerkiksi vuonna 1909 1 267 hehtaaria)
Itsenäisyyden aika
Vuoden 1946 suuren alueliitoksen jälkeen kaupungin alue jaettiin kantakaupunkiin (kaupunginosat 1–27) ja esikaupunkeihin (kaupunginosat 28–53; Vuosaari liitettiin Helsinkiin vuoden 1966 alussa). Tilastoissa jaettiin usein vielä kantakaupunki asemakaavoitettuun alueeseen ja asemakaavoittamattomaan alueeseen.
Kaupunginosat ryhmiteltiin tilastoissa 1960-luvulta vuoteen 1983 asti seuraavasti:
- Kantakaupunki – Stadskärnan
- Keskusta – Centrum (kaupunginosat 1–5, eteläisessä suurpiirissä)
- Eteläinen kantakaupunki – Södra stadskärnan (kaupunginosat 6–9, 20, 52 ja 531, eteläisessä suurpiirissä)
- Läntinen kantakaupunki – Västra stadskärnan (kaupunginosat 13–18, läntisessä suurpiirissä, paitsi Taka-Töölö ja Etu-Töölö eteläisessä suurpiirissä ja Pasila keskisessä suurpiirissä)
- Itäinen kantakaupunki – Östra stadskärnan (kaupunginosat 10–12, 19, 21 ja 22, keskisessä suurpiirissä paitsi Mustikkamaa-Korkeasaari, joka on itäisessä suurpiirissä)
- Pohjoinen kantakaupunki – Norra stadskärnan (kaupunginosat 23–27, keskisessä suurpiirissä)
- Esikaupungit – Förstäderna
- Läntiset esikaupungit – Västra förstäderna (kaupunginosat 29–33 ja 46, läntisessä suurpiirissä paitsi Lauttasaari, joka on eteläisessä suurpiirissä)
- Pohjoiset esikaupungit – Norra förstäderna (kaupunginosat 28, 34 ja 35, pohjoisessa suurpiirissä)
- Koilliset esikaupungit – Nordöstra förstäderna (kaupunginosat 36–41, koillisessa suurpiirissä)
- Itäiset esikaupungit – Östra förstäderna (kaupunginosat 42–51, 532 ja 54, joista Kulosaari, Herttoniemi, Roihuvuori, Tammisalo, Vartiosaari ja Laajasalo muodostavat kaakkoisen suurpiirin ja Vartiokylä, Mellunkylä, Itäsaaret ja Vuosaari itäisen suurpiirin)
Piirijakojärjestelmään siirtyminen 1980-luvulla
Vuoden 1980 alussa kaupungin eri hallintokunnat käyttivät 101 aluejakoa, joista maantieteellisesti erilaisia oli 80. Näistä 80 jaosta kaupunginosajakoa noudatti tarkalleen 17 ja suunnilleen 41. Esimerkiksi palolaitoksella oli 8 nuohouspiiriä, 7 sammutuspiiriä ja 6 palotarkastuspiiriä. Muita jakoja käyttivät esimerkiksi terveysasemat, perhepäivähoito, kirjastot, koulut, neuvolat jne.
Kaupunginhallitus päätti 13. joulukuuta 1982 (2900 §) piirijakojärjestelmästä. Kaupungin palvelutuotannon järjestämiseksi luotiin alueellinen jako, joka tyydyttää monia käyttäjiä ja on pitkäikäinen. Jako helpottaa virastojen sisäistä ja niiden välistä yhteistyötä palvelujen suunnittelun ja toteutuksen apuneuvona. Kunkin hallintokunnan tuli sopeuttaa toimintansa tähän piirijakoon. Tilastointi alkoi noudattaa uutta jakoa vuodesta 1984, muut viimeistään vuoden 1986 alusta. Näin asukkaidenkin on helpompi samaistua omaan alueeseensa, jonka rajat ovat eri palveluissa samat.
Periaatteena piirijakoa luotaessa on ollut, että
- muodostuu asukkaiden kannalta luonnollisia palvelualueita
- syntyy väestömäärältään verraten samankokoisia alueita
- kaupungin eri hallintokunnat voivat muodostaa omat toiminta-alueensa yhdestä tai useammasta suurpiiristä suurpiiritasolla sekä samoin yhdestä tai useammasta peruspiiristä peruspiiritasolla
- noudatetaan soveltuvasti kaupunginosajakoa
- jako on mahdollisimman pysyvä
- tilastojen vertailukelpoisuus tulee säilyä
- jaon tarkistamistarve arvioidaan kerran neljässä vuodessa.
Uudet kaupunginosat 2009
Helsinkiin liitettiin uusia alueita Sipoosta ja Vantaalta vuoden 2009 alussa. Samassa yhteydessä muodostettiin uusista alueista viisi uutta kaupunginosaa, yksi uusi suurpiiri ja yksi uusi peruspiiri sekä kuusi osa-aluetta. Päätöksen uusista aluejaoista teki kaupunginhallitus joulukuussa 2008 talous- ja suunnittelukeskuksen, tietokeskuksen, kaupunkisuunnitteluviraston ja kiinteistöviraston kaupunkimittausosaston yhteistyönä valmisteleman ehdotuksen pohjalta. Ehdotuksen alueiden nimistä valmisteli nimistötoimikunta.[6]
Remove ads
Päätöksiä
 |
Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Yhdistettävä muutoksia koskeva kuvaus Historia-osioon |
|
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. Tarkennus: merkittävä päätöstiedot lähteiksi. |
Päätösten liitteenä on yleensä kartta, johon on piirretty tarkat rajat.
- Kaupunginvaltuusto hyväksyi 18. toukokuuta 1886 (14 §) kaupunginosien III, IV, V, VI ja VII rajain järjestelyä koskevan ehdotuksen. Rajoja järjestelty vähäisessä määrin, esimerkiksi korttelissa n:o 60 olevat suomalaisen lyseon tontit n:o 2, 4 ja 6 siirretty VI kaupunginosasta VII kaupunginosaan.
- Kaupunginvaltuusto päätti 8. kesäkuuta 1921 (12 §) vaihtaa nimen "Hieta- ja Jätkäsaaren satama" nimeen "Länsisatama".
- Kaupunginhallitus päätti 9. toukokuuta 1946 (1492 §) ilmoittaa kiinteistölautakunnalle ettei sillä ole mitään sitä vastaan, että lautakunnan ehdotusta liitosalueen jaoksi kaupunginosiin käytetään ohjeena asemakaavoja laadittaessa.
- Kaupunginhallitus päätti 26. helmikuuta 1959 (718 §) hyväksyä kaupunginosien ja osa-alueiden nimet ja rajat. Kaupunginosille annettiin paitsi virallinen numero myös virallinen nimi.
- Kaupunginhallitus päätti 23. huhtikuuta 1959 (1230 §) muuttaa 718 §:ssä tekemäänsä päätöstä. Viikin (n:o 36) kaupunginosan Pihlajamäen osa-alue siirrettiin Malmin (n:o 38) kaupunginosaan. Pihlajamäen osa-alueeseen liitettiin myös Ala-Malmin osa-alueesta Latokartanontien ja Pukinmäentien rajoittama alue.
- Kaupunginhallitus päätti 19. marraskuuta 1959 (3031 §) asukkaiden anomuksesta muuttaa Etelä-Kaarelan (n:o 33) kaupunginosan osa-alueen Vanhainen – Gamlas nimen Kannelmäki – Gamlas nimeksi.
- Kaupunginhallitus päätti 2. toukokuuta 1962 (1252 §) muuttaa vuonna 1959 (718 §) tekemäänsä päätöstä. Haagan (n:o 29) kaupunginosaan muodostettiin uusi Kivihaka – Stenhagen -niminen osa-alue. Munkkiniemen (n:o 30) kaupunginosaan muodostettiin uusi Niemenmäki – Näshöjden -niminen osa-alue.
- Kaupunginhallitus päätti 24. toukokuuta 1962 (1487 §) muuttaa vuonna 1959 (718 §) tekemäänsä päätöstä. Puistola – Parkstad (n:o 41) kaupunginosan nimi muutettiin nimeksi Suurmetsä – Storskog ja 41. kaupunginosa jaettiin neljäksi osa-alueeksi, joiden nimet ovat Puistola – Parkstad, Tattarisuo – Tattarmossen, Heikinlaakso – Henriksdal ja Jakomäki – Jakobacka.
- Kaupunginhallitus päätti 17. lokakuuta 1963 (2855 §) kehottaa kaupungin virastoja ja laitoksia piirijakoja muodostaessaan tai tarkastaessaan ottamaan mahdollisuuksien mukaan huomioon vahvistetut kaupunginosien ja osa-alueiden rajat sekä käyttämään kiinteistöviraston kaupunkimittausosaston laatiman, esityslistan liitteenä olevan ehdotuksen mukaisia osa-alueiden epävirallisia numero-kirjaintunnuksia.
- Kaupunginhallitus päätti 25. marraskuuta 1965 (3086 §) vahvistaa 1. tammikuuta 1966 kaupunkiin liitettävästä alueesta muodostettavan kaupunginosan nimeksi Vuosaari – Nordsjö ja numeroksi 54. Äänestyksessä nimiehdotus Vuosaari – Norsö hävisi äänin 4 – 13.
- Kaupunginhallitus päätti 24. helmikuuta 1966 (588 §) vahvistaa Mellunkylän (n:o 47) kaupunginosan Kontula- ja Vesala-nimisten osa-alueiden rajan.
- Kaupunginhallitukselle esitettiin 22. lokakuuta 1973 (3138 §) pääkaupunkiseudun yhteistyötoimikunnan työvaliokunnan esitys tilastoissa käytettävän aluejaon ja -numeroinnin vakiinnuttamisesta sekä tilastotoimiston, kiinteistöviraston ja kaupunkisuunnitteluviraston asiasta antamat lausunnot. Kaupunginhallitus päätti vahvistaa kaupunginosien, osa-alueiden sekä pienalueiden rajat. Samalla päätettiin vahvistaa Pasilan (n:o 17) kaupunginosan neljän osa-alueen nimiksi Länsi-Pasila – Västra Böle, Keski-Pasila – Mellersta Böle, Itä-Pasila – Östra Böle ja Pohjois-Pasila – Norra Böle; Oulunkylän (n:o 28) kaupunginosan uuden osa-alueen nimeksi Maunulanpuisto – Månsasparken; ja Vuosaaren (n:o 54) kaupunginosan neljän osa-alueen nimiksi Keski-Vuosaari – Mellersta Nordsjö, Nordsjön kartano – Nordsjö gård, Uutela-Niinisaari – Nybondas-Bastö sekä Meri-Rastila – Havs-Rastböle.
- Kaupunginhallitus päätti 26. tammikuuta 1976 (307 §) kaupunkisuunnitteluviraston esityksestä muuttaa vuonna 1973 (3138 §) vahvistamaansa kaupunginosien, osa-alueiden sekä pienalueiden rajat 28. elokuuta 1975 päivätyn aluejakokartan mukaisiksi.
- Kaupunginhallitus päätti 13. joulukuuta 1982 (2900 §) yhtenäisen piirijakojärjestelmän toteuttamisesta kaupungin hallintokuntien toiminnassa.
- Kaupungin johtajistotoimikunta päätti 6. kesäkuuta 1984, että piirijakojärjestelmän toteuttamisesta annetaan ohjeita kaupungin yleisissä suunnitteluohjeissa seuraaville vuosille.
- Kaupunginhallitus päätti 11. kesäkuuta 1984 (1683 §) vahvistaa piirijakojärjestelmän suur- ja peruspiirien nimet. Lisäksi päätettiin vahvistaa seuraavat osa-alueiden nimet: 402 Tapulikaupunki – Stapelstaden, 403 Töyrynummi – Lidamalmen, 484 Tattariharju – Tattaråsen ja 474 Kivikko – Stensböle. Kivikko kuului aiemmin Malmin (n:o 38) kaupunginosaan numeronaan 384.
- Kaupunginhallitus päätti 6. elokuuta 1984 (1969 §) muuttaa 1683 §:ssä tekemäänsä päätöstä ja korjata siinä olevan kirjoitusvirheen. Tattariharjun osa-alueen oikea numero on 384 eikä 484.
- Kaupungin johtajistotoimikunta päätti 6. kesäkuuta 1984 (167 §) piirijakojärjestelmän toteuttamisohjeiden hyväksymismenettelystä.
- Kaupunginhallitus päätti 8. joulukuuta 1986 (3199 §) tarkistaa piirijaon kaupungin suunnitteluohjeisiin sisältyvien muutosehdotusten mukaisesti. Muutokset olivat vain rajamuutoksia eivät nimiin liittyviä.
- Kaupunginvaltuusto päätti 2. toukokuuta 1990 (asia 4) hyväksyä suurpiirien maantieteellisen jaon.
- Kaupunginhallitus päätti 26. marraskuuta 1990 (2461 §) hyväksyä kaupungin suunnitteluohjeet vuosiksi 1991 ja 1992. Ohjeiden liitteessä 4 on aluejakoihin tehtävät muutokset: rajamuutosten lisäksi muutettiin peruspiirin 205 ja kaupunginosan 33 nimi Etelä-Kaarela – Södra Kårböle nimeksi Kaarela – Kårböle, osa-alue 355 Niskala liitettiin kokonaan osa-alueeseen 354 Haltiala, Vuosaaren peruspiiriin muodostettiin uusi osa-alue 545 Kallahti – Kallvik.
- Kaupunginhallitus päätti 2. joulukuuta 1996 (1738 §) hyväksyä suunnittelun yhteiset lähtökohdat vuosiksi 1997 ja 1998. Tähän sisältyy piirijaon rajamuutoksia sekä uusi osa-alue 457 Itäkeskus – Östra centrum. Lisäksi todettiin, että asemakaavan muutoksen vuoksi kaupunginosien 39 (Tapaninkylä) ja 40 (Suutarila) raja poikkeaa peruspiirin rajasta.
- Kaupunginhallitus päätti 7. kesäkuuta 1999 (809 §) hyväksyä osa- ja pienaluejaon muutokset ja rajantarkistukset ja vahvistaa uusien osa- ja pienalueiden numerot. Edelleen kaupunginhallitus päätti hyväksyä uusille osa-alueille seuraavat nimet: 287 Veräjälaakso – Grinddal, 306 Talinranta – Talistranden, 361 Viikinranta – Viksstranden, 363 Viikin tiedepuisto – Viks forskarpark, 364 Viikinmäki – Viksbacka, 386 Pihlajisto – Rönninge, 434 Herttoniemenranta – Hertonäs strand (entinen nimi Herttoniemen satama – Hertonäs hamn), 475 Kurkimäki – Tranbacka, 543 Uutela – Nybondas, 546 Aurinkolahti – Solvik, 547 Rastila – Rastböle, 548 Niinisaari – Bastö, 549 Mustavuori – Svarta backen.
- Kaupunginhallitus päätti 2. toukokuuta 2007 (624 §) hyväksyä osa-alueiden nimien korjaukset, uusien osa-alueiden nimet ja numerot sekä uudet pienalueet. Päätöksellä Hakuninmaan osa-alue jaettiin kahtia Hakuninmaan ja Kuninkaantammen osa-alueiksi, ja Toukolan osa-alue jaettiin Toukolan ja Arabianrannan osa-alueiksi.
- Kaupunginhallitus päätti 8. joulukuuta 2008 (1464 §) muodostaa Sipoosta ja Vantaalta tulevista alueista viisi uutta kaupunginosaa, yhden uuden suurpiirin, yhden uuden peruspiirin ja kuusi uutta osa-aluetta.
- Kaupunginhallitus päätti 26. marraskuuta 2012 (1329 §) jakaa Sörnäisten, Hermannin ja Lauttasaaren kaupunginosat osa-alueisiin, muodostaa Pikku Huopalahden, Honkasuon ja Alppikylän erillisiksi osa-alueiksi sekä muuttaa eräiden osa-alueiden nimiä ja rajoja.[3][4]
Remove ads
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads