punnus

Suomi

Substantiivi

punnus (39)

1. esim. punnituksessa käytettävä vastapaino
2. ei-toivottua liikettä hillitsemään käytettävä lisäpaino esim. ongessa tai teltassa

Ääntäminen

• IPA: /ˈpunːus/
• tavutus: pun‧nus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	punnus	punnukset
genetiivi	punnuksen	punnusten punnuksien
partitiivi	punnusta	punnuksia
akkusatiivi	punnus; punnuksen	punnukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	punnuksessa	punnuksissa
elatiivi	punnuksesta	punnuksista
illatiivi	punnukseen	punnuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	punnuksella	punnuksilla
ablatiivi	punnukselta	punnuksilta
allatiivi	punnukselle	punnuksille
muut sijamuodot
essiivi	punnuksena	punnuksina
translatiivi	punnukseksi	punnuksiksi
abessiivi	punnuksetta	punnuksitta
instruktiivi	–	punnuksin
komitatiivi	–	punnuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	punnukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	punnus-

Etymologia

• substantiivi punta (heikko vartalo punna- ) + johdin -us (:-ukse-)

Käännökset

1. punnus

kroatia: uteg m. ruotsi: vikt

venäjä: гиря f.

Liittyvät sanat

• vaaka

Aiheesta muualla

• punnus Kielitoimiston sanakirjassa